KANAHAUKKA

Pääsin kuvaamaan läheltä kanahaukkaa

pihassa

Nokka on terävä

ja 

katse kertoo, että jos häipyisit....

VARPUSHAUKKA

Lintujen ruokinta on alkanut. Talvessa menee ainakin 6 isoa säkkiä auringonkukansiemeniä, kauraa ja pähkinöitä lisäksi.

Aina kun lintulauta hiljenee niin syyllinen löytyy

lähipuusta

Varpushaukka siellä odottelee ja joskus

ehkä kuvittelee itsestään liikoja, kun jää

aika näkyvälle paikalle odottelemaan...

KOTKA KYLÄSSÄ

Olen ollut viikon lomalla ja viimeistä päivää viedään. Haaveilen varmaan siitä, josta moni

muukin haaveilee ettei tarvitsisi mennä töihin. Toisaalta, kun on ystäviä, jotka eivät saa millään töitä

ei pitäisi edes kirjoittaa tällaisesta. Kai ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan mukavuudenhaluinen kotihiiri.

Tässä viikko on vierähtänyt asioita hoidellessa ja taivaalle tiiraillessa. Kotka on upea näky taivaalla !

Ja myös aika upean kokoinen maassa. Jouduin kuvaamaan aika kaukaa ettei hieno lintu häiriinny.

HARMAAPÄÄTIKKA

Mietinkin miksi suulin seinään on tulleet mukavat aukot...

ja siellähän syyllinen lymyili pihakoivussa....

MENESTYS ON VAARALLINEN TAVOITE

Lokakuun Tiede-lehdessä oli hieno artikkeli menestyksen tavoittelusta sekä tavoitteiden jatkuvasta asettamisesta työpaikoilla. Artikkelin lukemisen jälkeen tuli rauhallinen olo siitä, mitä itse on aina ajatellut. Suomalainen tunnolinen työntekijä ei tavoitteita tarvitse , koska hän aina tekee parhaansa. Tavoitteet ja niiden jatkuva asettaminen tuo yleensä stressin sekä työnilo viedään.

MAANANTAI

Miten tämä maanantai on yhtä käynnistämistä työelämässä. Sunnuntai-iltana sitä miettii, että taas se alkaa työviikko. Maanantai menee sumussa. Tiistai on ehkä päivistä tehokkain. Keskiviikkona alat odottamaan viikonloppua. Työni on vaativaa, mutta ikä taitaa tehdä tehtävänsä, kun ei jaksa niinkuin nuorena.

Tai sitten elämään on tullut muutakin kuin jatkuva suorittaminen.

Lisäksi tuntuu, että koko ajan haluaa elämästään yksinkertaisemman. Kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon ja tilalle laatuaikaa perheen kanssa.

LAMAN TOITOTUS

Taas se alkaa laman toitotus kaikissa tiedotusvälineissä. Tänään Nordea julkaisi katsauksensa ja synkkää on ! MIKSI ? Suomalaisilla suurimmalla osalla on jalat maassa ja he näkevät "kukkarostaan" missä mennään. En tiedä ketä laman toitotus palvelee muita kuin ekonomisteja, jotka ansaitsevat siitä palkkansa.

Miksi ei voida elää normaalia elämää, jossa hiljaiset ja vilkkaat talousajat vaihtelevat normaaliin tahtiin eikä niistä tehdä ainaista numeroa.

Olen vakuuttunut siitä, että hiljaiset ajat menisivät vaivihkaa ohitse ja niitä ei välttämättä edes huomattaisi kuin pienessä osassa yrityksiä ja päästäisiin nopeammin eteenpäin kuin tällä kauhealla toitotuksella taas kerran !

Jos ekonomistit niin rakastavat synkkyyttä niin perustakoon oman klubin, jossa jauhavat asioita keskenään !

MAASEUDUN KIINTEISTÖKAUPPA

Voi kun maatilan omistajat ymmärtäisivät sen, että eivät koskaan jättäisi rakennuksille tonttia ainoastaan puolta hehtaaria.

Niin usein maatilasta on myyty metsät ja pellot ja jäljellä on useita eri rakennuksia ahdettuina 5000 m2:n tontille taikka määräalalle.

Nyrkkisääntönä pitäisi omistajien pitää sitä, että kutakin rakennusta kohden pitäisi jäädä hehtaari maata.

Eli jos tilalla pihapiirissä on päärakennus ja navetta niin tuolloin tonttia pitäisi jättää 2 hehtaaria, mikä on mielestäni minimikoko myynnillisesti.

Maaseudulle halutaan pääsääntöisesti oman rauhan ja harrastusten vuoksi. Ja yleensä puolen hehtaarin tontti ei tähän riitä eikä näin ollen houkuttele ostajaehdokkaita.

JÄRVELLÄ

YRITTÄJYYS JA PANKIT

Kyllä täytyy nostaa jokaiselle suomalaiselle yrittäjälle hattua. Varsinkin niille, jotka tämän verokurimuksen keskellä työllistävät ja saavat itselleen ja yritykselleen ansaitsemansa tuotot. Kantavat joka päivä vastuun perheistään, työntekijöistään sekä bisneksestään.
Kun yrittäjä allekirjoittaa työsopimuksen työntekijän kanssa tulee hänen vastuulleen työntekijän palkka ja sosiaalikulut sekä lisäksi työntekijän perhe-elämän koukerot ja sairastavuus.

Nykyisin pankinjohtajat ovat nuoria tuuliviirejä, joiden johtamisen ja päätöksenteon johdonmukaisuudessa ei ole mitään järkeä.
Yleensä he ovat pappa betalar porukkaa ja tällaiset sitten kertovat hyviä ideoita vanhalle, kokeneelle yritysjohtajalle ja pitävät huolen ettei ainakaan oma asema ole vaarassa.

Tottakai yrittäjissä on oikeastaan kahdenlaista sorttia. Niitä, joilla on jalat maassa ja silti voi tulla vaikeita aikoja ja niitä joilla jalat on irti , jolloin voi tulla surullista jälkeä. Mutta minne ovat kadonneet kunnon johtajat ja vastuunsa kantavat esimiehet, jotka eivät pakoile kokousten taakse päätöksiä ?

SYYSMASENNUS

Ystävä vetäytyy pikkuhiljaa kuoreensa ja silmien loiste hiipuu. Se on selvä syksyn merkki hänellä. Seikan täytyy olla jollakin tavalla hormonaalinen, koska joka syksy näihin aikoihin vetämättömyys ja hiljaisuus hiipii hänen sieluunsa.
Tuolloin hän on mielellään yksin.
Ystävä pärjää olotilansa kanssa, mutta ympäristö huomaa sen. Mennäänkö taas tämä syksy ilman muita apuja ja odotellaan, että tulee marraskuu. Tuolloin yks kaks yllättäen silmissä vilahtaa iloinen pilkahdus ja toinenkin, kunnes "valot" loistavat taas seuraavaan syksyyn.
On vaan niin vaikea arvioida millainen olotila toisella oikeasti on ? Miten ahdistus tuntuu esim. asteikolla 1-10 ? Toiselle 3 voi olla liikaa ja toinen kestää ahdistusta numerolla yhdeksän.

Täytyy vain luottaa siihen, että toinen puhuu ja avautuu milloin oikeasti tarvitsee lisäapuja.

ALLERGIAT

Tasokkaan ruokaravintolan tarjoilija kertoi mielenkiintoisen tarinan allergisista asiakkaista. Kun juhliin tehdään ruokatilausta ja kysytään allergioita on niitä monenlaisia. Ravintola tekee parhaansa ja ison työn tehdessään allergisille ruuat. Kun ilta etenee ja juomat astuvat kehiin allergiat unohtuvat. Maidotonta ruokaa pyytänyt asiakas ahmii suurin haluin kermatäytekakkua.
Olen seurannut muutamia henkilöitä ja heidän allergioitaan ja olen vakuuttunut siitä, että heidän allergiansa ja sallitut ruoka-aineet kulkevat käsikädessa psyykkisen hyvinvoinnin kanssa.

He ovat terveitä työssäkäyviä henkilöitä, mutta kun ihminen on kokonaisuus niin allergiat korostuvat esim. stressaavissa elämäntilanteissa. Kun taas tilanne laukeaa ja elämä antaa hyvää aikaa niin voidaan syödä mitä vain.

Tiukassa elämänvaiheessa, kun tällainen henkilö sitten menee jonkun konsultin luo, joka esim. eräässä verkostomarkkinointiyrityksessä mittaa sähköisiä käyriä sormenpäistä ja toteaa kielletyt tai ei hyvät ruoka-aineet on soppa valmis.

Soppa valmis siinä mielessä, että pahimmassa tapauksessa huonossa olossaan rypevä tuttava juo ainoastaan teetä, kun lähes kaikki muu on epäsopivaa.

Perheeni on onnellisessa asemassa siinä mielessä että allergioita ei ole. Mutta olen myös vakuuttunut siitä, että jos lähtisin kaikkiin ruoka-aine villityksiin ja ohjeistuksiin mukaan ja tuputtaisin sitä perheelleni olisimme pulassa kohta kaikki, kun tarkkailisimme kehoamme ja oloamme koko ajan.

Toisaalta luomu on siitä hyvää, että jauhoissa on yhtä paljon hiiren ja muitten jyrsijöiden jätteitä kuten ennenvanhaan laareissa, että se jo luo luontaista vastustuskykyä meille kaikille, maksaa vaan usein liikaa.

AHDISTUS JA SYYLLISTÄMINEN

Meillä kaikilla on yleensä omat murheemme. Pikkuhiljaa ymmärrän mitä mummoni totesi ollessani nuori. Hän sanoi, että kyllä tämä elämä on sellainen juttu, että raahaudutaan sitten haudanlepoon nukkumaan, kun elämä on tarpeeksi kolhinut.
Itse saatan ajatella jostain perheestä, että noilla ei varmasti suuria murheita ole kunnes tutustutaan paremmin ja heiltäkin löytyy jokin " kivi repusta".
Kokemuksemme siitä miten paljon jokin asia stressaa vaihtelee. Toisia stressaavat enemmän taloushuolet kuin toisia. Toiset taas murehtivat lapsistaan vaikka heillä olisi kaikki suhteellisen hyvin. Toisien elämänasenne on vaan sellainen, että katsotaan mitä huominen tuo tulessaan.
Meillä suomalaisilla on vaan paha tapa syyllistää itseämme kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta. Tuon taakan alla moni uupuu burnoutin tai jopa itsemurhan partaalle. Saatikka jos jo kotona vanhemmat ovat käyttäneet syyllistämistä keinona kasvatuksessa.
Lapsuudessa tai nuoruudessa tehdyistä virheistä muistutetaan sopivasti vielä aikuisena.

Lapsi tulee käymään kotona opiskelujen lomassa ja ensimmäinen kysymys vanhemmilta on syyllistävä: Miksi et käy useammin meitä katsomassa ?
Eikö voisi olla iloinen ja todeta kuinka mukavaa on saada sinut kotiin !

Kun syyllistämme itseämme syyllistämme myös helposti ympäristöä. Voin kuvitella henkilön, joka ensin syyllistää itsensä esim. talousongelmista. Sen jälkeen tulee ympäristö, joka huomauttelee asioiden hoitamatta jättämisestä. Välttämättä ko. henkilö pyrkii selviämään parhaansa mukaan, mutta se vie aikaa ja tuona aikana ympäristössä erottuvat jyvät akanoista.

Henkilö saattaa joutua sellaiseen henkiseen ahdinkoon jäädessään yksin, että kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Talousmurheet tekevät myös sen ettei henkilöllä ole varaa hakea ammattiapua yksityiseltä puolelta, kun julkinen puoli on aivan liian hidas vastaamaan tarpeisiin.

Ympäristön ymmärtämyksellä sekä kuuntelemalla ja aistimalla toisten murheet säästyttäisiin paljon suuremmilta tragedioilta. Lisäksi tietoisuus siitä, että on läheisilleen yhtä arvokas ihminen vaikka ei ole terve taikka ei ole rahaa pelastaisi paljon asioita.

Saataisiinpa kaikki  laaja-alainen mieli....

PUOLA

Puola on ihmeellinen maa. Olen käynyt siellä useaan kertaan ja aina haluan mennä sinne uudestaan. Varsinkin Krakowa on niin kaunis rakennuksiltaan ja kaikkine kellari klubeineen, joissa soi elävä jazz tai blues joka ilta. Puolassa on paljon vielä sitä jotain alkuperäistä ja aitoa.  Siellä arvostetaan taidetta, musiikkia ja siellä ei ole vielä joka kaupunkiin tuotu samaa kaavaa; isojen ketjujen market sumaa. Puolassa on putiikkeja joka lähtöön sekä aitoja kyliä kaikkine huonokuntoisine ja hienoine rakennuksineen. Usean talon pihalla tepastelevat kanat.
Minäkin haluaisin kanoja. Kolme kanaa ja yhden kukon. Olisi kiva aamulla herätä, kun kukko kiekuu sen sijaan, että kännykkä lurittaa samaa sävelmää. Ehkä kukolla voisi joskus vaikka sävellajikin vaihtua taikka ääni olisi käheänä se toisi vaihtelua.

Vettä Puolassa ei juurikaan näe. Peltoja sitäkin enemmän. Ehkä Puolassa viehättää aitous. Puolalainen tuttava totesi, että puolalaiset ovat laiskoja. Heitä ei urheilu kiinnosta ja häntä suuresti huvittaa, kun Suomessa juostaan Helsingissä koirien kanssa. Se tuo hänelle uskomattoman naurun tunteen, jota hänen suomalainen miehensä ei ymmärrä.

Piipahdimme Puolassa mieheni kanssa juhannuksena ja laskettiin, että se tuli paljon halvemmaksi kuin kylpyläloma Suomessa. Suora lento Turusta Gdanskiin oli halvimmillaan n. 30 euroa suunta ja majoitusta löytää maasta todella edullisesti. Huippu paikka oli suomalaisten omistama Sand Valley Golf. Vaikka ei golfia pelaakaan niin siellä saa majoittua upeassa talossa, josta on lyhyt matka paikallisiin kyliin.

Ainoa huono juttu maaseudulla on se, että Englantia ei hallita. Huono juttu silloin, jos ei muista ottaa Puolan sanakirjaa mukaan ja viittomalla ei aina ihan kaikki mene oikeaan suuntaan.

Meillä ei ole kesämökkiä ja emme sellaista jaksaisi laittaa, kun omakotitalossa on aivan riittävästi kaikkea huolehtimista. Niinpä taas, kun alkaa siltä tuntumaan varataan halpalento jonnekin ja otetaan kunnon irtiotto kotinurkista.

LUONTO RAUHOITTAA

Lapsena isäni kanssa marjastimme ja retkeilimme. Välillä se oli hyvin tylsää, kun hillasankko piti saada täyteen. Veljen kanssa laitettiin risuja pohjalle, että täyttyisi nopeammin, mutta kiinni jäätiin.  Paras hetki oli se, kun isäni rauhalliseen tapaansa sytytti nuotion ja sen ääreltä ei ollut kiire pois. Opiskellessa ja työelämään siirtyessä luonto jäi vuosiksi "taka-alalle" kunnes tuli takaisin päivän kohokohdaksi.
Illalla ei malta mennä nukkumaan, kun kuuntelee ja seuraa kuinka ruskosuohaukka kaartelee taivaalla saaden lokit aivan sekaisin rannassa. Tällä hetkellä pienet telkän poikaset piiloutuvat heinikkoon emonsa opastamana. Harakka käy säännöllisesti kiertelemässä pönttöjä, josko olisi jotain suuhun pantavaa.
Luonnon seuraaminen ja kuunteleminen lataa mielen taas seuraavaan kiireiseen työpäivään.

Mutta on ystäväpiirissäni niitäkin, joita hiljaisuus ja rauha ahdistaa. Metsässä ei heidän mielestään ole mitään tekemistä ja aika ei kulu. Suotakoon se heille sillä kukin meistä saa energiansa eri asioista.

MELONTARETKELLÄ LEINEPERISSÄ

HUH SATAKUNTA

Muutin Satakuntaan jokunen vuosi sitten ja kyllä tämä ottaa ihmisestä luulot pois ! Tähän saakka kuvittelin, että avoimuus ja suoruus ovat hyviä ominaisuuksia ja kateudesta puhuminen on jotain ....ei todellista....en oikeastaan uskonut, että sellaista on edes olemassa...mutta nyt uskon kaikkeen.
Muistan ikuisesti ensimmäisen työpäiväni. Aikaisemmin toisella puolella Suomea minut otettiin halauksin ja iloisin kysymyksin vastaan kuka olen ja mistä tulen ? Satakunnassa ensimmäisenä työaamuna vallitsi syvä hiljaisuus ja muutavat rohkenivat nyökkäämään kohteliaisuuttaan tai ehkä velvollisuuttaan. Ensimmäisen viikon jälkeen olisin ollut valmis lähtemään vaikka avaruuteen. Kun kuukausia oli kulunut ensimmäiset Satakuntalaiset työkaverit lähestyivät huonettani ja tulivat juttelemaan. KUUKAUSIA JÄLKEENPÄIN !!
Tällaiselle umpipositiiviselle tämä on ollut suoraan sanottuna hirveä koulu. Älä kehu itseäsi taikka saavutuksiasi. Älä aja liian hienolla autolla. Tee vain sellaista mitä haluat muiden tietävän, sillä pienellä paikalla sinua ja perheesi liikkeitä tarkkaillaan koko ajan. Tai toinen vaihtoehto on se mihin itse olen päätynyt. Puhukoon niin paljon kuin jaksaa ja seuratkoon vaikka välillä minuun sattuukin niin kaikki juorut.

Olen löytänyt täältä muutaman "enkelin" eli luotettavan Satakuntalaisen, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen.  Hän sanoi, että jos hän täällä soittaa yhdelle tuttavalle murheistaan niin se tuttava soittaa heti perään usealla muulle ja hän ei sitä halua !
Minun tunneälyni  ei riitä tähän yhtälöön ! Eli olet varautunut, sulkeutunut , uutta pelkäävä utelias satakuntalainen, mutta silti, jos jollakin on murheita niistä olet valmis raportoimaan ????

Täältä käydään paljon Lapissa. Oikeen ärsyttää lappilaisten puolesta, että täällä satakuntalaiset jöröttävät omissa oloissaan ja puhuvat toisista pahaa ja sitten lähdetään lappiin ja nautitaan lappilaisten avoimuudesta ja positiivisuudesta kunnes palataan taas tänne "mörhöilemään". Arghhh !

No niin olen positiivinen luonne, mitä hyvää täällä on  ? Hetkinen....tietenkin perheeni, mutta...sitten....ei ole pitkä matka lentokentälle...hmm henkistä hyvää ?....pitää miettiä....saa olla ainakin kotona rauhassa, jos väsyttää työpäivän jälkeen. Ei ole pelkoa yllätysvieraista vaan ne sovitaan aina etukäteen. Luonto on kyllä upea ja kuvattavaa riittää !

Onneksi Suomessa on eri kulttuureja. Luojan kiitos !

YKSINÄISYYS

Tänään taas kerran kohtasin yksinäisen ihmisen. Hänellä oli perhettä, mutta silti hän oli äärimmäisen yksinäinen. Yksinäinen omassa talossaan luonnon rauhassa. Eikö se kuulostaisi aika unelmalta saada olla rauhassa varsinkin tällaisessa työssä , jossa kohtaa paljon erilaisia ihmisiä. Mutta rauhassa oleminen sekin voi muuttua painajaiseksi. Miten ihminen ylipäätään pysyy selväjärkisenä, jos hänellä ei ole sosiaalista verkostoa, jossa peilata itseään tulla kuulluksi ja kuunnella ? Vanhuksen lapsilla ja lastenlapsilla oli monta rautaa tulessa. Työ, harrastukset, mökit, matkailu. "Pakasteessa on aina varalta herkkuja, jos he sattuvat tulemaan käymään, mutta yleensä heillä on niin kiire muutaman kerran vuodessa, että eivät ehdi juoda kahvia."
Vedet meinasi tulla silmiin...mutta enhän voi tietää kaikkia taustoja mitä kaiken takana on...Nuorikin voi olla yksinäinen. Koulumaailmassa on paljon nuoria, jotka välitunnilla seisovat täysin yksin päivästä ja viikosta toiseen. Entäpä jos kotona on vielä vaikeaa ja isovanhemmat ovat kaukana kenelle nuori puhuu vai puhuuko kenellekkään aroista asioista ? Tänä aikana tulee selvitä ja pärjätä hyvin ja pitää "kulissit" ylhäällä vaikka sisällä riehuisi millainen myrsky.
Kerran yksi henkilö totesi, että tiedätkö, että minulla on hyvä ura, perhe ja hienot kulissit, mutta elämäni on aivan riekaleina. En tiedä mitä haluan, en tiedä mitä teen ? Pitääkö minun oikeasti elää vielä vuosikymmeniä ?

Ja nyt puhua ventovieraalle ihmiselle....niin puhuminen on kyllä kaiken a ja o. Ihmeellisesti mielessä paisuneet ongelmat pienenevät, kun kertoo jollekin luotettavalle ja puolittaa asiat. Mutta kenelle yksinäinen puolittaa ?

EURO

Isoäitini on onnellinen ruotsissa, jossa on Kruunu. Hänen luonaan, kun harvoin käy tuntuu kaikki niin halvalta. Kuinkahan pitkään me suomalaiset oikeasti selviämme Euron kanssa. Kaikki kustannukset ruoka, sähkö, vesi, vakuutukset, palvelut niiden hinnat ovat nousseet huimasti Euron aikana. Mutta palkat ja eläkkeet ei lainkaan siinä suhteessa. Tällä hetkellä monet eläkeläiset joutuvat käyttämään säästöjään päivittäiseen elämiseen, mutta entä he joilla niitä ei ole. Vuosikymmenet on töitä tehty ja veroja maksettu ja sitten vielä eläkepäivillä ovat rahahuolet ja yleensä terveyshuolet mielessä. Kyllä olisi vähintäänkin kohtuullista, että eläkepäivistä saisi nauttia.

Tiukka tilanne on myös monilla lapsiperheillä. Saatikka, jos on rakennettu. Rakennuskustannukset ovat päätähuimaavia, jos ne muuttaa vanhaksi valuutaksi vaikka niinhän ei pitäisi kai tehdä. Mummonmarkka oli mummonmarkka. Euron tuomissa hinnankorotuksissa ei olisi mitään ongelmaa, jos esimerkiksi palkat ja eläkkeet olisi tuplaantuneet, mutta unennäköä. Joskus tuntuu, että päättäjät eivät ymmärrä arkipäivän tilanteesta perheissa yhtään mitään !

VIHREÄ KORTTI

Harmittaa niin vietävästi, kun vihreä kortti , jolla kerrytetään bonuksia siellä ja täällä on hävittänyt kaikki persoonalliset kahvilat ja huoltsikat maastamme. Aina samat värit, tuotteet palvelut ovat vastassa. Konsepti on loppuun saakka hiottu ja me suomalaiset olemme nielaisseet syötin.

Lisäksi ei se kortti tee autuaaksi ainakaan hintavertailussa. Ostin samanlaiset ja vastaavat tuotteet vihreän kortin kaupasta ja sitten vastaavasti edulliselta kilpailijalta. Vihreän kortin kaupassa tuotteet maksoivat n. 100 euroa. Saan siitä bonusta n. 5 % eli 5 euroa. Kilpailijalla kori vastaavia asioita maksoin n. 70 euroa, jolloin sain "bonusta" n. 30 euroa.

Näin meitä viedään ja keskitetään ja kerätään samalla kaikenlaista infoa ja dataa ja ällöttävät värit ja korkeat keltaiset tornit sojottavat tien varressa. Lisäksi vanhat persoonalliset kahvilat ja huoltsikat ovat tyhjillään rikottuina.

KRAVATTISONNIT

                                                    

Lasikatto, hyvävelijärjestö, etuudet, verkostot, veljeily, sikailu, salailu ja suhteet.

Tämä on tarina elävästä elämästä vuosikymmenien kokemuksella. En ole ainoa, joka tämän tarinan voisi kertoa.

En ole ainoa, joka haluaisi kravattisonnit kotiinsa kasvamaan, mutta heille ei yksinkertaisesti mahdeta mitään ja he tulevat säilymään vuosisadasta toiseen.

Kravattisonnit eivät itse tiedosta itseään. Näin ollen he eivät edes käsitä missä heidän itsensä tulisi kasvaa ihmisinä, joten on ajan hukkaa lähteä heidän  kanssa asiasta keskustelemaan.

He eivät lue tätä tarinaa ja  jos heille joku tarinan kertoo he todennäköisesti eivät sisäistä asiasta mitään vaan vaihtavat puheenaihetta tai mitätöivät koko tarinan.

Keitä he ovat ? 

Pääsääntöisesti he ovat miespuolisia johtavassa asemassa olevia henkilöitä tai sitten heillä on oma yritys. Tämä kertomus jakaa heidät ominaisuuksiensa mukaisesti eri tyyppeihin, joihin voit törmätä ympäri maailmaa.

1. NÖSSÖ

Nössö-kravattisonni on sananmukaisesti kasvanut pumpulissa. Nössöllä on  lapsesta asti ollut hyvin toimeentuleva perhe ja suku ympärillään. Hän on suvun silmäterä ja odotettu tulevaisuuden lupaus. Vanhemmilla on hyvät virat ja asiat kunnossa. Myös sukuun kuuluu  menestyneitä henkilöitä, joilla on vaikutusvaltaa.

Kun Nössö ei tarvitse enää lastenhoitajaa hän siirtyy opiskelumaailmaan sukunsa tukemana. Nössön ei tarvitse murehtia opiskelujensa kustannuksista, sillä ne hoituvat vanhempien avustuksella. Yleensä hänet käytetään jo yläkoulu iässä vaihto-oppilaana hänen haluamassaan maassa kieliopintojen vuoksi. Nössön elämän tragedia on lastenhoitajan vaihtuminen.

Mikäli Nössö ei lähde sukunsa taloudellisesti tukemana ulkomaille opiskelemaan hän jää Suomeen lukemaan. Opiskeluaikanaan hän työskentelee vanhempiensa tai perhetuttujensa järjestämässä hyvässä työpaikassa, josta pääsee valmiiseen uraputkeen opintojensa päätyttyä.

Ja näin me kohtaamme hänet omassa työyhteisössämme.

Työyhteisössä hän on yleensä jonkinasteisessa esimiesasemassa nuoresta iästään huolimatta. Hänellä on siisti puku ja kallis partavesi tuoksuu käytävillä. Auto on uusi ja aina siistissä kunnossa. Hänellä on oma perhe. Vaimo on korkeasti koulutettu tai menestyneen yrittäjäperheen lapsi.

Mutta helposta elämästä johtuen Nössöllä ei yleensä ole riskinotto ja –sietokykyä. Hän on esimies, joka ei uskalla päättää mitään yksin. Jos Nössö on asiakkuuspäällikkö ja kysyt häneltä voidaanko tilata asiakaslahjoiksi kylpypyyhkeitä hän tarvitsee siihen pari palaveria sekä ainakin toisen esimiehen hyväksynnän. Nössö ei ota mitään vastuulleen yksin ettei vain tule mitään ikäviä tilanteita ja maine pysyy puhtaana.

Nössö rakastaa tehdä erilaisia taulukoita sekä pitää palavereita.  Todellisuudessa hän itse ei ole tehnyt kovaa myyntityötä päivääkään. Eikä mielellään kohtaa asiakkaita päivittäin kokousten vuoksi.

Työnantajan näkökulmasta Nössö on uskollinen ja tunnollinen palvelija, joka tiedottaa kaikesta mahdollisesta epäilyttävästä.  Mutta kentällä alaistensa silmissä luuseri, joka on kuuluisan lasikaton suojissa ja niin kauan kuin suhteilla saatu hyvä palkka juoksee ei varmasti irtisanoudu työpaikastaan.

2. SIKA

Sika-kravattisonni on nimensä mukaisesti Sika, vaikka on väärin verrata mukavaan kotieläimeen tällaista persoonaa.  Heistä ei voi tietää mikä lapsuudessa on mennyt pieleen vai onko mikään, mutta heillä on moraali ja eettisyys kadoksissa toiminnoissaan. Heidän elämänsä on triangeli, jossa on kolme asiaa. Naimisissa olevalla Sialla on siis perhe, työ ja rakastajatar tai useampi. Sinkku Sika surffaa kodin, työn ja jonkin riippuvuuden välissä. Riippuvuus voi olla päihteet, pelit, seksi tai jokin harrastus, johon kaikki muu aika menee.

Jos jokin kolmesta osa-alueesta on murtumassa, etsitään tilalle uusi keinoja kaihtamatta.

Sika pukeutuu huomiota herättävän tyylikkäästi ja kalliisti. Auton täytyy olla Mercedes tai Audi ehkä BMW. Raha on hänelle kaikki kaikessa mikä tulee ympäristölle selväksi kertomuksina omistuksista ja tehdyistä ulkomaanmatkoista. Osa pukeutuu näyttäviin kultavitjoihin ja sormuksiin.

Siinä vaiheessa, kun kukaan kavereista ei ole näkemässä taikka ei ole kyse rakastajattareen menevästä rahasta Sika pihistää euronkin soikeaksi.

Miespuolinen Sika yrityksen johtajana ja esimiehenä on naiselle painajainen. Hän on painajainen, jota kukaan ei pysty irtisanomaan.  Naisen on äänestettävä omilla jaloillaan, mikäli ei itse rupea peluriksi. Kaksimieliset jutut ja vitsit alkavat sinkoilla heti aamusta työpaikalla. Sika ei epäile kosketella ohimennen. Hän ei epäile kertoa viikonlopun juhlinnasta ja siellä tavatuista upeista naisista. Puheista saa sen kuvan, että hänestä kilpailtiin suorastaan.

Sika ei myöskään ymmärrä omaa ikäänsä. Usein 50-vuotias Sika katselee ja tapailee itseään kymmeniä vuosia nuorempia naisia. Sika voi olla myös röyhkeydellään niin pelottava, että arka työntekijä ei uskalla pistää vastaan vaan kärsii hiljaa mielessään vuosia jopa vuosikymmeniä. Ne työyhteisöt, joissa Sika majailee, tulisi kieltää nuorilta harjoittelijatytöiltä. 

Onko työyhteisössäsi Sika ? Helppo testi. Lue hänelle edellä kirjoitettu vakavalla äänensävyllä. Sika hörähtää remakkaan nauruun ja toteaa, että elämä on tarkoitettu elettäväksi.

3. NARSU (Narsisti)

Narsu-kravattisonni  onkin haastavin persoona. Narsistin kehittymisestä on monenlaisia teorioita ja päätelmiä. Niihin tämä tarina ei syvenny vaan siihen kuinka ylipäätään Narsun kanssa voi selvitä vai voiko oikeasti lainkaan ?

Lähtökohta on se, että Narsun vaikutuspiiristä olisi niin läheisten kuin työyhteisönkin hyvä hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon oman mielenrauhan ja hyvinvoinnin vuoksi. Narsuja on erityisen paljon ylimmässä johdossa. Erityisesti heitä tapaa osuuskuntamuotoisten- ja suku- yritysten johdossa. Liikeyritys reagoi henkilöstön pahoinvointiin nopeastikin irtisanomalla Narsu- esimiehen, mutta osuuskunta/sukuyritys muotoisissa he saavat kiduttaa työntekijöitään vuosikymmeniä.

Narsun ehkä pahin luonteenpiirre on arvaamattomuus. Et voi tietää millä tuulella hän tulee töihin ja millä tuulella hän on kymmenen minuutin kuluttua. Eilen sovittu asia voi muuttua tänään huonoksi ideaksi. Kun Narsu peilaa itseään jatkuvasti ympäristönsä kautta hän on täysin kestämätön minkäänlaiselle kritiikille. Hän janoaa sitä, että hänestä pidetään. Kuitenkin hän koko ajan kontrolloi ja kyttää työyhteisöään ja sitä, että mitä hänestä oikeasti ajatellaan.

Hänellä on aina suosikit, jotka yleensä hännystelevät johtajaa. Se parka, joka erehtyy kyseenalaistamaan Narsun toiminnan ja kyvyt toimia esimiehenä ei saa koskaan anteeksi. Siitä hetkestä alkaa ajojahti työntekijää kohtaan. Jos hän ei itse irtisanoudu on hänen mielenterveytensä koetuksella hetken kulutta. Narsulle hänen olemassaolosta tulee niin suuri uhka, että kaikki keinot ongelman poistamiseksi otetaan käyttöön.

Narsu on niin sairas mieleltään kun häneen kohdistuu uhka, että terveen ihmisen ajatus ei edes riitä kuvittelemaan niitä keinoja mitä Narsu voi käyttää.

Ne ovat niitä miehiä, jotka istuvat vankilassa vaimonsa murhasta, kun vaimo ei kestänyt enää elämää hänen kanssaan. Vaimo, joka Narsun kanssa elettyjen vuosien jälkeen muuttui ihmisraunioksi ulkoisesti ja sisäisesti jatkuvan kontrolloinnin ja manipuloinnin seurauksena.

Johtaja Narsulle taas työpaikan ja aseman menetys on niin suuri asia, että yleensä Narsun uhkalistalle joutuneella työntekijällä ei ole hengenvaaraa, mutta henkinen kidutus voi alkaa.

Työntekijä joutuu jatkuvaan tarkkailuun. Hänen pöydältään löytyy aamuisin keltaisia lappuja ja huomioita hänen tekemästään työstä. Narsu ilmaantuu hiirenhiljaa työntekijän lähettyville kuullakseen juoniiko työntekijä jotain hänen vastaista. Työntekijälle alkaa tulemaan myös puheluita, joiden tarkoitus on varmistaa työntekijän liikkeet ja läsnäolo.

Samaan aikaan Narsu valmistelee kuvion, jolla hän saa irtisanottua työntekijän mahdollisimman nopeasti ettei työntekijän arvosteleva ajatusmaailma leviä työyhteisössä. Työntekijä myös eristetään pois kokouksista sekä varmistetaan ettei hän pääse tapaamaan Narsu johtajan mahdollisia esimiehiä. Narsu käyttää runsaasti aikaa työntekijän taustojen tutkimiseen päämääränään löytää jotain ”hämärää”, jolla saisi horjutettua työntekijän asemaa ja sosiaalisia suhteita työpaikalla.

4. LAISKIAINEN

Tälle kravattisonnille ei oikeastaan tiedä olisiko sille jopa kateellinen, mikäli ei joudu hänen palvelijakseen. Laiskiainen on ollut talossa pitkään ja työasema on vakaa, kun ei tee suuria virheitä ja tulospalkkaus ei ole käytössä. Hän tulee töihin rauhalliseen tahtiin ja nauttii aamukahvinsa pitkän kaavan mukaan. Aamukahvin lomassa hän ilmoittaa vuosien saatossa valikoituneelle palvelijajoukolleen mitä päivän aikana tulisi tehdä. Itse asiassa työt tulisi suorittaa

hänen itsensä, mutta Laiskiainen ei vaan yksinkertaisesti jaksa eikä häntä huvita. Palkka juoksee muutenkin, kun istuu säännöllisesti työajan omassa huoneessaan. Punainen valo päälle ovenpieleen ja voi jutella golfkavereiden kanssa mukavia vaikka koko päivän. Kukaan ei voi tulla toteamaan onko ne työpuheluita vai soittaako asiakkaat.

Tai kyllä työyhteisö tietää, mutta asialle ei tehdä mitään, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Ja siksi toisekseen Laiskiaisissa on myös mukavia seuramiehiä.

Laiskiaisen tiukin ajanjakso vuodessa on tuloksen, taseen ja toimintakertomuksen sekä tulevaisuuden esittely johtoryhmälle. Siihen hän satsaa ajatuksissaan paljon ja käytännön paperit toimittaa uskollinen ”Lissu-sihteeri”. Laiskiainen hommaa pitopalvelusta hallituksen kokoukseen juhlaeväät ja juomat ja saa nauttia taas seuraavan vuoden ruhtinaallista luottamusta työlleen.

5. SÄHLÄRI

Sähläri-sonnin touhut voivat alkuun naurattaa, mutta kuukausien kuluessa menee hermot. Sähläri haluaa olla kaikessa mukana ideoimassa ja toteuttamassa. Lisäksi mielipiteet ja mielialat vaihtelevat kuin vuoristorata. Iltapäivällä Sähläri antaa ohjeet aamua varten, mutta aamulla kaikki onkin jo toisin. Hän yrittää delegoida, mutta ei pysty antamaan viimeistä vastuuta kenellekään vaan loppujen lopuksi haluaa tehdä kaiken itse. Sähläri on äärimmäisen kärsimätön ja haluaa kaiken tapahtuvan heti hänen haluamallaan tavalla ja aikataulussa.

Siitä johtuen hänen ympärillään olevat työntekijät pikkuhiljaa huomaavat ettei kannata aloittaakaan tekemään mitään. Sähläri istuu aamusta yömyöhään konttorissaan omistautuen työlleen. Hän valittaa ainaista väsymystään ja huonoa omaatuntoa läheisten suhteen. Mutta ei pysty lopettamaan tilannettaan, sillä itsearvostus on suhteessa työtunteihin. Yleensä Sähläri on myös päällikkö kotona ja hän on valinnut kumppanikseen myötäilevän kiltin persoonan. Sählärin ympäriltä katoavat osaavat työntekijät ja Sähläri palaa loppuun mikäli ei sairastu vakavasti ja sitä kautta pakotetusti joudu hillitsemään tahtiaan.

6. AHNEPASKA

Ahnepaska-sonni kahmii kaiken itselleen. Varsinkin kun kyseessä on raha tai korvaukset. Tietenkin erilaisia palkintoja ja titteleitä hän rakastaa. Se mikä hänestä tekee Ahnepaskan on epäreilut keinot palkkioiden saamiseen kaihtamatta epäoikeudenmukaisuutta työkavereitaan kohtaan.

Ahnepaska on yleensä ”pikkupomo”. Hän haluaisi suuremmaksi ja siksi usein roikkuukin esimiehen ovenpielessä tiedottamassa aikaansaannoksistaan tai työkavereidensa epäonnistumisista.

Ensivaikutelma on flirttailevan iloinen jopa imelä. Hän haluaa olla kaikkien kaveri ja suosiossa, mutta loppupelissä istuu yksin omassa huoneessaan, sillä kukaan ei pidä hänestä ahneuden ja pyrkyryyden vuoksi.

Luonteensa vuoksi hänet ohitetaan suuremmissa nimityksissä vaikka koulutus riittäisikin. Tämä alkaa pikkuhiljaa tekemään katkeruuden pesää Ahnepaskan sydämeen. Katkeruus alkaa ilmetä kansankielellä kaksinaamaisuutena sekä työyhteisöön henkisen pahoinvoinnin levittämisenä. Ahnepaska tervehtii iloisesti enää asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, joista hän hyötyy. Työkavereille voidaan olla sanomatta sanaakaan tai edes hyvää huomenta varsinkin niille, jotka ovat ilmaisseet huolensa oikeudenmukaisesta rahan jakamisesta.

YHTEENVETO

Nämä kaikki edellä luetellut Sonnit löytyvät matkan varrelta omasta työhistoriastamme. Usein mietin, että miten miehet saavuttavat niin paljon enemmän kuin naiset ?  Tunnen lähipiirissäni paljon hyvin koulutettuja naisia, jotka eivät koskaan pääse eteenpäin vaikka taidot ja kyvyt riittäisivätkin. Heidät ohitetaan nimityksissä kerta toisensa jälkeen ja paikan saa joku vasta valmistunut taulukoita väsäävä miespuolinen Nössö.

Tulee mieleeni ajatus siitä, että naisilla ei ole hyväsiskojärjestelmiä vai ovatko korkeasti koulutetut pätevät naiset vanhemmille miesjohtajille liian pelottavia ?

Tämä tarina ei ole tiedettä. Tämä tarina toivon mukaan herättää keskusteluja eri työyhteisössä. Tämä tarina on saavuttanut päämääränsä, mikäli yksikin lukija saa apua tästä tarinasta ja ymmärtää, että ei ole esim. Narsu-Sonnin kanssa yksin.