SYYSMASENNUS

Ystävä vetäytyy pikkuhiljaa kuoreensa ja silmien loiste hiipuu. Se on selvä syksyn merkki hänellä. Seikan täytyy olla jollakin tavalla hormonaalinen, koska joka syksy näihin aikoihin vetämättömyys ja hiljaisuus hiipii hänen sieluunsa.
Tuolloin hän on mielellään yksin.
Ystävä pärjää olotilansa kanssa, mutta ympäristö huomaa sen. Mennäänkö taas tämä syksy ilman muita apuja ja odotellaan, että tulee marraskuu. Tuolloin yks kaks yllättäen silmissä vilahtaa iloinen pilkahdus ja toinenkin, kunnes "valot" loistavat taas seuraavaan syksyyn.
On vaan niin vaikea arvioida millainen olotila toisella oikeasti on ? Miten ahdistus tuntuu esim. asteikolla 1-10 ? Toiselle 3 voi olla liikaa ja toinen kestää ahdistusta numerolla yhdeksän.

Täytyy vain luottaa siihen, että toinen puhuu ja avautuu milloin oikeasti tarvitsee lisäapuja.