PUOLA

Puola on ihmeellinen maa. Olen käynyt siellä useaan kertaan ja aina haluan mennä sinne uudestaan. Varsinkin Krakowa on niin kaunis rakennuksiltaan ja kaikkine kellari klubeineen, joissa soi elävä jazz tai blues joka ilta. Puolassa on paljon vielä sitä jotain alkuperäistä ja aitoa.  Siellä arvostetaan taidetta, musiikkia ja siellä ei ole vielä joka kaupunkiin tuotu samaa kaavaa; isojen ketjujen market sumaa. Puolassa on putiikkeja joka lähtöön sekä aitoja kyliä kaikkine huonokuntoisine ja hienoine rakennuksineen. Usean talon pihalla tepastelevat kanat.
Minäkin haluaisin kanoja. Kolme kanaa ja yhden kukon. Olisi kiva aamulla herätä, kun kukko kiekuu sen sijaan, että kännykkä lurittaa samaa sävelmää. Ehkä kukolla voisi joskus vaikka sävellajikin vaihtua taikka ääni olisi käheänä se toisi vaihtelua.

Vettä Puolassa ei juurikaan näe. Peltoja sitäkin enemmän. Ehkä Puolassa viehättää aitous. Puolalainen tuttava totesi, että puolalaiset ovat laiskoja. Heitä ei urheilu kiinnosta ja häntä suuresti huvittaa, kun Suomessa juostaan Helsingissä koirien kanssa. Se tuo hänelle uskomattoman naurun tunteen, jota hänen suomalainen miehensä ei ymmärrä.

Piipahdimme Puolassa mieheni kanssa juhannuksena ja laskettiin, että se tuli paljon halvemmaksi kuin kylpyläloma Suomessa. Suora lento Turusta Gdanskiin oli halvimmillaan n. 30 euroa suunta ja majoitusta löytää maasta todella edullisesti. Huippu paikka oli suomalaisten omistama Sand Valley Golf. Vaikka ei golfia pelaakaan niin siellä saa majoittua upeassa talossa, josta on lyhyt matka paikallisiin kyliin.

Ainoa huono juttu maaseudulla on se, että Englantia ei hallita. Huono juttu silloin, jos ei muista ottaa Puolan sanakirjaa mukaan ja viittomalla ei aina ihan kaikki mene oikeaan suuntaan.

Meillä ei ole kesämökkiä ja emme sellaista jaksaisi laittaa, kun omakotitalossa on aivan riittävästi kaikkea huolehtimista. Niinpä taas, kun alkaa siltä tuntumaan varataan halpalento jonnekin ja otetaan kunnon irtiotto kotinurkista.