SYYSMASENNUS

Ystävä vetäytyy pikkuhiljaa kuoreensa ja silmien loiste hiipuu. Se on selvä syksyn merkki hänellä. Seikan täytyy olla jollakin tavalla hormonaalinen, koska joka syksy näihin aikoihin vetämättömyys ja hiljaisuus hiipii hänen sieluunsa.
Tuolloin hän on mielellään yksin.
Ystävä pärjää olotilansa kanssa, mutta ympäristö huomaa sen. Mennäänkö taas tämä syksy ilman muita apuja ja odotellaan, että tulee marraskuu. Tuolloin yks kaks yllättäen silmissä vilahtaa iloinen pilkahdus ja toinenkin, kunnes "valot" loistavat taas seuraavaan syksyyn.
On vaan niin vaikea arvioida millainen olotila toisella oikeasti on ? Miten ahdistus tuntuu esim. asteikolla 1-10 ? Toiselle 3 voi olla liikaa ja toinen kestää ahdistusta numerolla yhdeksän.

Täytyy vain luottaa siihen, että toinen puhuu ja avautuu milloin oikeasti tarvitsee lisäapuja.

ALLERGIAT

Tasokkaan ruokaravintolan tarjoilija kertoi mielenkiintoisen tarinan allergisista asiakkaista. Kun juhliin tehdään ruokatilausta ja kysytään allergioita on niitä monenlaisia. Ravintola tekee parhaansa ja ison työn tehdessään allergisille ruuat. Kun ilta etenee ja juomat astuvat kehiin allergiat unohtuvat. Maidotonta ruokaa pyytänyt asiakas ahmii suurin haluin kermatäytekakkua.
Olen seurannut muutamia henkilöitä ja heidän allergioitaan ja olen vakuuttunut siitä, että heidän allergiansa ja sallitut ruoka-aineet kulkevat käsikädessa psyykkisen hyvinvoinnin kanssa.

He ovat terveitä työssäkäyviä henkilöitä, mutta kun ihminen on kokonaisuus niin allergiat korostuvat esim. stressaavissa elämäntilanteissa. Kun taas tilanne laukeaa ja elämä antaa hyvää aikaa niin voidaan syödä mitä vain.

Tiukassa elämänvaiheessa, kun tällainen henkilö sitten menee jonkun konsultin luo, joka esim. eräässä verkostomarkkinointiyrityksessä mittaa sähköisiä käyriä sormenpäistä ja toteaa kielletyt tai ei hyvät ruoka-aineet on soppa valmis.

Soppa valmis siinä mielessä, että pahimmassa tapauksessa huonossa olossaan rypevä tuttava juo ainoastaan teetä, kun lähes kaikki muu on epäsopivaa.

Perheeni on onnellisessa asemassa siinä mielessä että allergioita ei ole. Mutta olen myös vakuuttunut siitä, että jos lähtisin kaikkiin ruoka-aine villityksiin ja ohjeistuksiin mukaan ja tuputtaisin sitä perheelleni olisimme pulassa kohta kaikki, kun tarkkailisimme kehoamme ja oloamme koko ajan.

Toisaalta luomu on siitä hyvää, että jauhoissa on yhtä paljon hiiren ja muitten jyrsijöiden jätteitä kuten ennenvanhaan laareissa, että se jo luo luontaista vastustuskykyä meille kaikille, maksaa vaan usein liikaa.

AHDISTUS JA SYYLLISTÄMINEN

Meillä kaikilla on yleensä omat murheemme. Pikkuhiljaa ymmärrän mitä mummoni totesi ollessani nuori. Hän sanoi, että kyllä tämä elämä on sellainen juttu, että raahaudutaan sitten haudanlepoon nukkumaan, kun elämä on tarpeeksi kolhinut.
Itse saatan ajatella jostain perheestä, että noilla ei varmasti suuria murheita ole kunnes tutustutaan paremmin ja heiltäkin löytyy jokin " kivi repusta".
Kokemuksemme siitä miten paljon jokin asia stressaa vaihtelee. Toisia stressaavat enemmän taloushuolet kuin toisia. Toiset taas murehtivat lapsistaan vaikka heillä olisi kaikki suhteellisen hyvin. Toisien elämänasenne on vaan sellainen, että katsotaan mitä huominen tuo tulessaan.
Meillä suomalaisilla on vaan paha tapa syyllistää itseämme kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta. Tuon taakan alla moni uupuu burnoutin tai jopa itsemurhan partaalle. Saatikka jos jo kotona vanhemmat ovat käyttäneet syyllistämistä keinona kasvatuksessa.
Lapsuudessa tai nuoruudessa tehdyistä virheistä muistutetaan sopivasti vielä aikuisena.

Lapsi tulee käymään kotona opiskelujen lomassa ja ensimmäinen kysymys vanhemmilta on syyllistävä: Miksi et käy useammin meitä katsomassa ?
Eikö voisi olla iloinen ja todeta kuinka mukavaa on saada sinut kotiin !

Kun syyllistämme itseämme syyllistämme myös helposti ympäristöä. Voin kuvitella henkilön, joka ensin syyllistää itsensä esim. talousongelmista. Sen jälkeen tulee ympäristö, joka huomauttelee asioiden hoitamatta jättämisestä. Välttämättä ko. henkilö pyrkii selviämään parhaansa mukaan, mutta se vie aikaa ja tuona aikana ympäristössä erottuvat jyvät akanoista.

Henkilö saattaa joutua sellaiseen henkiseen ahdinkoon jäädessään yksin, että kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Talousmurheet tekevät myös sen ettei henkilöllä ole varaa hakea ammattiapua yksityiseltä puolelta, kun julkinen puoli on aivan liian hidas vastaamaan tarpeisiin.

Ympäristön ymmärtämyksellä sekä kuuntelemalla ja aistimalla toisten murheet säästyttäisiin paljon suuremmilta tragedioilta. Lisäksi tietoisuus siitä, että on läheisilleen yhtä arvokas ihminen vaikka ei ole terve taikka ei ole rahaa pelastaisi paljon asioita.

Saataisiinpa kaikki  laaja-alainen mieli....