PÄÄNTUULETUS

Kyllä teki hyvää

käydä ystäviä tapaamassa 

pitkästä aikaa.

Helposti urautuu siihen, että käy

töissä ja on kotona eikä

missään muualla.

Välillä, kun asiakas kertoo, että

on asunut samassa talossa 30 vuotta

ollut töissä samassa työpaikassa 30 vuotta

eikä ole käynyt edes lähikunnissa niin

voi todeta, että hyvää olisi tehnyt "pääkopalle" pieni vaihtelu.

Jos itse huomaan itsestäni

naapurien tapahtumien

ja asioiden hoitamatta jättämisen

(kuten pihavalo päivälläkin päällä)

juttujen alkavan vaivaamaan minua

on korkein aika ottaa lento jonnekin

hyvin kauas.

Nyt pitää parannella syysflunssaa. 

Sitä on näköjään liikenteessä.

TAVOITTEET

Työelämässä asetetaan nykyisin

jos jonkinlaisia tavoitteita.

On yksikön tavoitteita ja henkilökohtaisia

tavoitteita jne

Tavoitteisiin pääsyä ruoditaan sitten 

erilaisissa kokoonpanoissa ja palavereissa.

Mutta onko niistä oikeasti hyötyä ?

Yleensä tavoitteet asetetaan niin korkeiksi, että

niihin on mahdotonta päästä.

Huomaan, että osa ei välitä tavoitteista mitään vaan

tekee parhaansa ja toteaa, että mikäli tämä ei riitä

niin antakoon potkut.

Osalle tavoitteet voivat olla todella suuri työstressin 

aiheuttaja. He eivät pysty ottamaan

tavoitteita rennosti.

On tehty joku tutkimuskin siitä, että taloudelliset tavoitteet

mursivat työntekijöiden luovuuden.

Mitä vaikeampi yhteiskunnan taloudellinen tila on

sitä enemmän tulee tavoitteita.

Huh ! Minä kuulun siihen kastiin, että teen joka

päivä töitä niinkuin pystyn ja piste.

Työniloa meille kaikille !

OPISKELUA

Yliopiston syksy alkoi taas.

Työn ohella, mikä ei aina ole niin yksinkertaista.

Useasti sanon nuorille, että lukekaa loppuun ennenkuin

menette töihin.

Kateellisena seuraan nuorten opiskelijakavereiden

huoletonta opiskeluaikaa

kaikkine rientoineen.

Mutta peiliin voi katsoa. Itsekkin olisi voinut tehdä samoin, 

jos en olisi lähtenyt rahan perässä töihin.

Kuitenkin omatunto kolkuttaa, jos

lopputyö jää tekemättä.

Pitäisi keksiä vaan mielenkiintoinen aihe, jossa

voisi hyödyntää omia asiakkaita.

Haasteelliselta näyttää oravankin elämä...

BIG BROTHER

Lupasin töissä nuoremmille, että

en ole niin kalkkis ettenkö voisi katsoa

illalla BB:n alkua.

Onneksi en luvannut kuinka pitkään, sillä

viisi minuuttia oli jo minun luonteellani

 aivan liikaa.

Taikka sitten en tiedä mikä asenne pitäisi

ottaa, että pystyisi katsomaan

ilman valtavaa myötähäpeää.

Minä antaudun suosiolla ja myönnän

olevani kalkkis eli

nuorempien mielestä sellainen, 

koska en PYSTY katsomaan kyseistä

ohjelmaa.

Mieluummin tirkistelen jotain muuta...

KURJET MUUTTAA

Syksy on alkanut ja pimeys tulee yllättäen.

Puoli yhdeksän aikaan illalla alkaa

yksinäiset kurjen huudot taivaalla.

Tytön kanssa mentiin rantaan odottamaan, kun

taivas oli vielä tyhjä, mutta huudot

kuuluivat

Sieltä ensimmäiset saapuivat ja

meteli yltyi kunnes

taivas "täyttyi" niistä ja meteli oli korvia 

huumaava.

Tarkkanäköisenä meidän ranta kierrettiin,

sillä me häiritsimme läsnäolollamme.

Suosittelen kaikille tätä konserttia 

lähimmällä kurkien kokoontumispaikalla.

ALAPOHJAN KORJAUSTA JA MUSIIKKIA

Tästä se kaikki alkoi.

Purut ja vanha lautalattia terveitä.

Alin lauta laho n. 2 cm:n syyvyydestä ja

se riitti tiputtamaan purut.

Syynä liian pieni tuuletus ja märkä maapohja.

Nyt onkin tehty kohta kuukausi kaikki illat ja viikonloput

töitä; kannettu pihalle monta sataa sankkoa maapohjaa

ja tilalle suodatinkangasta sekä lecasoraa.

Olkapäät ovat aivan sökönä.

Kuitenkin kaiken keskellä mieheni osti minulle

poikkihuilun, jota en ole soittanut kahteenkymmeneen

vuoteen.

Oli hiukan kiusallinen olo musiikkiliikkeessä, kun 

piti koettaa, että tuntuuko huilu hyvältä.

Nyt vaihdetaan kitaraan kielet ja tyttäreni saa

säestää äitiä, joka ei aina

ole varmaankaan viisitoistavuotiaalle ihan mieluista.

Olisi niin paljon kaikkea tekemistä, mutta aika ei yksinkertaisesti

riitä !

Kurkien syysmuuttokin on alkanut pitää kuvata joku ilta

kunnon muuttokuva.