Sain viettää onnellisen lapsuuden saman äidin ja isän kanssa. Sitä samaa en pystynyt tarjoamaan omille lapsilleni vaan erosin ensimmäisestä miehestäni.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt erota heti taikka oikeastaan ei olisi pitänyt mennä yhteen lainkaan.
Onneksi kuitenkin sain kolme; tietenkin maailman parasta lasta.
Lapsena ajattelin, että isättömät lapset ovat niitä, joiden isä on kuollut. Oikeastaan muita isättömiä ei ollutkaan, kunnes nykyisin olen tajunnut, että sellaisia isättömiä on paljon, joiden isä on kyllä elossa, mutta ei ole lapsen elämässä.
Osasyyllisiä ovat tietenkin äidit, jotka ovat katkeroituneet taikka käyvät valtataistelua lapsen kustannuksella eivätkä halua, että isä tapaa lasta vaikka isä haluaisikin.
Mutta sitten on valitettavasti niitä isiä, jotka syystä tai toisesta eivät halua pitää lapseensa mitään yhteyttä. Yhteydenpidon voi kieltää esimerkiksi uusi kumppani. Se tuntuu aivan käsittämättömältä: KUKA antaa kumppanin mennä edelle oman lapsensa ?
Sitten on niitä isiä, jotka pitävät lapseensa yhteyttä, kun heille sopii. Taikka kun he tarvitsevat lastaan avuksi taikka esittelykappaleeksi uudelle kumppanille. Jos lapsi antaa aiheellistakin kritiikkiä isälleen voi tämä jättää yhteydenpidon hetkeksi taikka nostaa mahdollisen toisen lapsen enemmän suosioonsa.
Jokaisella lapsella olisi kuitenkin suunnaton tarve rakastaviin ja huolehtiviin vanhempiin.